lauantai 26. toukokuuta 2018

Vanhoja juttujako


No, nyt on ollut lämpötilat minun makuuni. Ei mitään kovia helteitä, 
vaan tämmöisiä parinkymmenen asteen lämpötiloja. Milloin nämä lämpimät ilmat oikein alkoivat?
Tuntuu, että kesää on kestänyt jo vaikka kuinka kauan eikä olla edes vielä kesäkuussa. 
Aika huikeaa! Ja uskomatonta! Nyt on vasta toukokuu 
ja kesäisen lämpöisiä päiviä on ollut paljon enempi mitä viime kesänä yhteensä.


Voitte ehkä siis arvata, että meidänkin perheen elämä on aika pitkälti ulkoistettu. 
Sisällä käydään lähinnä kääntymässä ja suorittamassa erinäisiä huoltotoimia. 
Eilen kuitenkin nappasin innostuksissani muutaman kuvan sisältäkin 
(niiden monen ulkokuvan lisäksi ;D ) 
tai oikeastaan muutamasta vauvalle tekemästäni jutusta.


Meidän pikkuinen on ollut ihan uskomattoman kiltti ja helppo vauva. 
Sellainen rakas mössykkä Pikkuinen ei kyllä turhia valita, 
kun syliä ja ruokaa vaan saa, niin mikään ei ole hätänä. Yötkin vauva nukkuu hyvin, 
oikeastaan aivan ihmeen hyvin, en edes muista, että pikkuinen olisi kertaakaan yöllä 
sen kummemmin valvottanut. Monesti tulee päivän mittaan mietittyä, 
että millaisen pienen aarteen me ollaankaan saatu. Tuntuu, että meidän perheessä vähän jokainen, 
minun lisäkseni, käy tankaamassa päivän mittaan useasti vauvasta lisäenergiaa. 
Miten voikaan noin pieni ihminen olla niin voimaannuttava tapaus


Minulla tuli raskauden viime metreillä tehtyä muutamia juttuja vauvalle, 
mitkä ei ole aikaisemmin tänne blogiin asti päässeet. 
(Tuntuu muuten uskomattomalta, että pienen syntymästä tulee kohta jo neljä kuukautta! 
Ihan vastahan sitä kiiruhdettiin hirveällä kiireellä sairaalaan!) 
Ompelin alakerran sängyn peittoon mustakukkaisen pussilakanan, 
johon kokeilin ekaa kertaa tehdä napillisen peitonpujotusaukon (vai miksikä sitä sanotaan!?). 
Tuli aikas kiva! 


Virkkasin myös muutamia leluja pienelle, vauvan sänkyyn norsun ja kaukaloon mustekalan.
Mustekalaan laitoin vielä vanhasta kaukalolelusta napsaistun pidikkeen kiinni, 
mikä ei kyllä ole vielä kuvassa kiinnitettynä. 
Pikkuinen onkin oppinut jo pitelemään leluja omassa kädessä 
ja onhan se suloinen näky, kun toinen tutkiin niitä ihan ihmeissään. 


Tämmöinen vauva-aiheinen postaus välillä. 
Kuvissa vilahtelee muuten minun aarteeni, mummuni minulle ompelema mekko
En ole raaskinut sitä juurikaan omilla tytöillä käyttää, vaan se on ollut melkeinpä vain koristeena.

Olisikohan seuraavaksi vuorossa taas pihapostaus ;)



perjantai 18. toukokuuta 2018

Kevätaamut


Arvatkaapa mistä olen nauttinut viime aikoina erityisen paljon?
Kevät aamuista, vielä matalalta paistavasta aamuauringosta ja lintujen laulukonserteista.
Ja aamuista jolloin ei ole vielä hiostavan kuuma. En ole tainnut koskaan olla +30 asteisten 
helteiden ylin ystävä ja tuollaisissa hellelukemissa ollaan täällä meidän leveyksillä oltu. 
Jotenkin on hassua ajatella, että eletään vasta toukokuuta, kun kelit on olleet mitä kesäisemmät.
Pihaakin on saanut jo kastella oikein urakalla, kun näyttää, 
että kukkien alut meinaavat vallan nuupahtaa.



Jospa tänään saataisiin vähän sadetta. 
Raikastuisi ilma siitepölystä ja kukkaset saisivat juotavaa.



Laittelin pienen kahvittelupaikan kesähuoneemme viereen rinteeseen. 
Melkein harmittaa, kun en ole vielä tähän ikään mennessä oppinut kahvia juomaan, 
mutta voisihan siinä joskus muuten vaan käydä istuskelemassa, jos siis maltan ;D 
Pöydän ja penkkien taakse olen istuttanut suviruusuja. Ajatelkaapa miltä paikka näyttää vielä
 joku juhannuksen aika, kun perennat kukkivat ja ruusupensaat ovat niin isoja, 
että ne ryöppyävät vaaleanpunaisine kukkineen melkein pöydälle asti  
Jollakin onnettomalla pitkäkorvalla ei taida vaan mielikuvitus riittä vuosin päähän, 
sillä se oli käynyt viime talvena syömässä pensaat melkein tyveen asti :( 
Hetken aikaa saan siis vielä odotella tuota ruusumerta. 
En muuten tiennytkään, että jäniksille kelpaa ruusutkin, 
aikaisemmin puskat on saanet olla talvet rauhassa.



Yksi ilonaihe on ollut myös viime syksynä istutetut kukkasipulit. 
Onneksi jaksoin taas istutella niitä! 
Joka syksy huomaan saaneeni jonkinasteisen puutarhaäkyn 
ja mietin etten jaksa enää edes kukkasipuleita maahan laitella, 
mutta sitten muistan kevään ja tuleekin pakottava tarve kipaista kauppaan.


Mukavaa alkanutta päivää ja nautitaan näistä kevätpäivistä!!

(Minäkin nautin oikein olan takaa, 
kun lämpötilan on luvattu tippuvan sinne parinkympin hujakoille ;D )


tiistai 15. toukokuuta 2018

Täyteläinen minttusuklaakakku


Laittelenpa taas vaihteeksi tänne reseptipostauksen ja 
tällä kertaa kaikea muuta kuin sokerittoman sellaisen. 
Tämä minttusuklainen kakku on herkuteltu ihanien ihmisten kera jo aikapäiviä sitten, 
mutta jostakin syystä reseptin julkaiseminen on jäänyt, 
vaikka aikomus oli laitella se heti tänne kuvien ottamisen jälkeen.


Tässäpä teillekin (ja itselle tänne muistiin) täyteläisen minttusuklaakakun ohje.
Ohje on napattu ainakin 15 vuotta sitten jostakin lehdestä 
ja jos en ihan väärin muista kakun nimi oli siellä ruusuritarikunnan kakku.
Tätä tehtiin minun valmistujaisiin silloin muinoin :D

TÄYTELÄINEN MINTTUSUKLAAKAKKU

Pohja:
150 g tummaa suklaata
150 g voita
2 dl sokeria
3 keltuaista
1 dl vehnäjauhoja
3 valkuaista

Kuorrutus:
200 g (= n.25 kpl) minttusuklaamakeisia
(esim. Fazermint)
3 rkl vispikermaa

1. Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Sulata suklaa ja voi kattilassa. 
Sekoita puuhaarukalla joukkoon sokeri, jauhot ja keltuaiset. 
Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. 
Nostele valkuaisvaahto varovasti taikinan joukkoon.

2. Voitele 24 senttinen irtopohjavuoka ja kaada taikina siihen.

3. Paista kakkua 175 asteisen uunin alatasolla noin 35 minuuttia.

4. Laita minttusuklaat ja kerma kattilaan ja kuumenna miedolla lämmöllä niin, 
että suklaa sulaa. Sekoittele koko ajan. Kaada suklaakuorrute jäähtyneen pohjan päälle.

5. Säilytä kakkua jääkaapissa.


Tästä tulee vähän mutakakun tyyppinen tiivis ja täyteläinen kakku. 
Ja on parhaimmillaan kun saa yön yli tekeytyä jääkaapissa.
Olen välillä tehnyt kakusta gluteenittoman version vaihtamalla vehnäjauhojen 
tilalle yksinkertaisesti perunajauhon, mikä on toiminut tässä kakussa oikein hyvin.



Herkullisia ja aurinkoisia hetkiä sinulle ♥





tiistai 8. toukokuuta 2018

Kevään huipentuma



Siinä ne taas ovat, pikkuruiset lehdet kotikoivujen oksilla. 
Eilen illalla tokaluokkaiseni huudahti,  "Äiti, katso mitä koivuille on tapahtunut! 
Aamulla, kun lähdin kouluun niissä ei ollut vielä lehtiä, mutta nyt on. Miten ne voi noin nopeaa tulla?" 
Sitä me taas yhdessä lasten kanssa ihmettelimme, että miten nopeaa lehdet puhkeavatkaan. 
Pieni koululaiseni oli aivan oikeassa, eilen aamulla koivut olivat vasta hiirenkorvalla, 
mutta auringon lämpö sai lehtien alut päivällä avautumaan ihan kunnolla.



Eilen oli ensimmäinen kesäinen päivä. 
Lämpötila kohotessa yli kahteenkymmeneen kiertelin pihamaalla tarkistamassa kukkapenkkejä.
Paljon tein taas pieniä suloisia löytöjä. Tulppaanit ja narsissit kasvattavat 
pulleita kukkanuppujaan vielä hetken ja avautuvat sitten kirjopikarililjan tavoin loistamaan.


Valkovuokot melkein häikäisevät tälläisinä aurinkopäivinä. 
Sain eilen kevään odotetuimman kimpun, kun tyttöt toivat minulle ison kimpullisen valkovuokkoja.
Valkovuokot ja koivujen lehtien puhkeaminen, minusta kevät aina huipentuu niihin 


Mikä sinusta on keväässä kaikkein parasta?


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Keväthuone


Sain kuin sainkin kesähuoneemme pestyä ja laitettua kesäkuntoon vapuksi. 
Tosin vappuherkut herkuttelimme kuitenkin ihan keittiössä, kun ilma oli jäätävän kylmä. 
Lapset kyllä viettivät vappunakin pitkän tovin kesähuoneessa leikkien kunnon vaatetus päällä. 
Itse en viitsinyt sinne mennä värjöttelemään, vaan päätin odottaa suosiolla aurinkoisempia kelejä,
jolloin huonekin lämpenee todella nopsaan.



Olin jo aikaisemmin hakenut kassillisen orvokkeja ja ne sain istuettua myös sopivasti vapuksi. 
Miten nuo ensimmäiset kesäkukkaset näyttävätkin aina niin suloisilta, 
vaikka suurin osa kukistakin on vielä vasta nupulla


Onnistuin kataisemaan yhden orvokin aivan tyvestä ja 
nakkasin sen maljakkoon vähän niin kuin pikkuiseksi kukkakimpuksi. 
Eilen huomasin, että orvokki onkin alkanut kasvattamaan uusia juuria 
ja kohta näköjään saankin istuttaa sen takaisin ruukkuun :)


Tänään oli aivan ihanan lämmin kevätpäivä ja jatkoa on luvassa. 
Kotikoivujemme silmut pullistelevat lupaavasti. 
Ei mene varmasti enää montaakaan päivää, kun elämme taas hiirenkorva-aikaa. 
Sitä heleänvihreää aikaa, mikä on keväässä melkeinpä parasta


Talvetin ensimmäistä kertaa pelargonioita kellarissa ja jokainen viisi alkoi puskea uuttaa vartta mullasta. 
Jostakin syystä sain kuitenkin kaksi niistä jokunen aika sitten kuolemaan, 
mutta kolme hengissä selvinnyttä pääsi nyt kesähuoneen ikkunalaudalle voimistumaan. 
Jospa niihin jossakin vaiheessa kukkiakin tulisi. Talvetin kellarissa myös viime vuotisen äitienpäivähortenssian 
ja sekin alkoi lupaavasti pukata uutta vartta ja lehteä. Nyt kuitenkin näyttää, että sekin meinaa vallan näivettyä. 
Saapa nähdä heittääkö sekin, niiden kahden pelargonian tavoin, henkensä, 
vai miten hortenssialle mahtaa käydä!?


lauantai 28. huhtikuuta 2018

Hyvästit huhtikuulle



On jo huhtikuun viimeinen viikonloppu. Kesä on aivan kohta täällä, 
vaikka minun onkin sitä jostakin syystä vaikea käsittää. 
En jotenkin tahdo pysyä tämän ajanjuoksun perässä. 
Joku oli kirjoittanut instaan, että oli käynyt hyvästelemässä huhtikuun. 
Se kuullosti jotenkin niin kauniilta. 
Että hyvästelemme tämän kuun ja toivotamme seuraavan kuukauden tervetulleeksi!
Toukokuun, yhden minun ehdottomista lempparikuukausistani  
Ajattelin, josko saisin kesähuoneen siivottua vapuksi. 
Olisi kiva kattaa vappuherkut sinne ja juhlistaa kevättä ja kohta alkavaa kesää. 
Toivottaa tuo ihana, odotettu toukokuu tervetulleeksi

Mukavaa iltaa ♥


maanantai 23. huhtikuuta 2018

Sokeriton banaani-taateli-suklaakakku


Me päästiin viikonloppuna pitkästä aikaa miehen (ja vauvan) kanssa kahdestaan minilomalle.
Huippuviikonlopun jälkeen arjen aloituskaan ei tunnu pahalta. 
Vaikka tämän viikon aloitus olisi tuskin muutenkaan tuntunut ankealta, 
sillä me saatiin heti viikon aluksi tänne harvinaisia yövieraita 
Vieraat lähtivät illaksi kyläilemään ja minä karkasin nyt koneelle 
viimeistelemään tätä viime viikolla aloitettua postausta.
Nyt siis tulisi resepti viime postauksessa mainitsemaani 
(ja synttäreillä kehuja saaneeseen) sokerittomaan banaani-taatelikakkuun. 



SOKERITON BANAANI-TAATELI-SUKLAAKAKKU

1 pkt (250g) taateleita
2 dl kahvia
2 dl vettä
3 kypsää banaania
1 dl rahkaa tai turkkilaista jogurttia
2 munaa
3 dl jauhoja 
(itse olen käyttänyt kaurajauhoja tai vehnää)
1 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
2 tl soodaa
(1 tl kanelia)

1. Pilko taatelit ja laita kattilaan. Lisää kahvi ja vesi ja keitä kunnes taatelit ovat pehmenneet 
ja seos muuttunut sosemaiseksi. Jäähdytä seos.

2. Soseuta banaanit haarukalla ja lisää taateliseokseen. Lisää joukkoon rahka ja munat.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon.

4. Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat. Kaada taikina vuokaan.

5. Paista kakkua 175 asteisessa uunissa 45-60 minuuttia.

Herkuttele jäähtynyt kakku kermavaahdon (sekä marjojen esim. mansikoiden kera)!


Tästä kakusta ei siis tule mikään tavallinen suklaakakku. Banaanin ja taatelin maku 
on aika vahva ja ne toimivatkin tämän kakun makeuttajana. 
Tätä ei siis voi millään verrata sokerilla makeutettuihin kakkuihin, 
mutta ei tätä kyllä pahaksikaan voi sanoa ;) Jos resepti kuullostaa yhtään omalta, 
niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Valmistuskin on helppoa kuin mikä, jos osaa sekoittaa, 
niin osaa tämän tehdä. Yksi synttärivieras luonnehti kakun olevan aikuisen makuun sopiva. 
Aika hyvin kuvattu, tosin meillä lapsetkin syövät tätä. 
Minusta kakku on parasta, kun sen syö kerman (ja marjojen) kanssa. 

Olen leiponut kakkua vehnäjauhoon ja nyt kokeilin kaurajauhoon, kun yksi vieras oli keliaakikko.
Minusta tästä kauraversiosta tuli jostakin syystä parempi (mutta taitaa olla makuasia) 
ja taidan vastaisuudessa tehdä kakun aina kaurajauhoon.


Mukavaa ja makoisaa uuden viikon aloitusta sinulle