tiistai 15. elokuuta 2017

Makoisa mustikkapiirakka



Marja-aika, kesän paras aika! Ainakin nyt tuntuu siltä. Oikeasti kesällä taitaa parasta olla aina juuri tällä hetkellä oleva aika. Siksipä tämä marja-aika ja erityisesti mustikka-aika tuntuu nyt olevan parasta mitä tiedän. Mikä ilo (juu, ihan oikeasti) on ollut rämpiä mustikkametsässä. Olen niin nauttinut metsän tuoksusta, sen rauhoittavasta tunnelmasta ja siitä hiljaisuudesta, minkä kokee ainoastaan luonnonhelmassa. Jos metsään on lähtenytkin vähän kireällä mielellä, niin jonnekin sammaleiden uumeniin ne ärsytykset ja murheet tuntuvat aina hävinneen retken aikana. 


Leivoin omille ahkerille apulaisilleni yhden mustikkaretken päätteeksi makoisaa mustikkapiirakkaa ja tallennanpa tämän herkkupiirakan reseptin nyt tännekin. Tämä rahkamurupiirakka onnistuu tehdä myös muista marjoista, hedelmistä sekä raparperista. Kaksinkertaisesta annoksesta saa tehtyä pellillisen piirakkaa.


MAKOISA MUSTIKKAPIIRAKKA

Pohja

4 dl vehnäjauhoja
1 1/4 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
125 g sulatettua voita
1 muna
1 dl pimää, kermaviiliä tai
maustamatonta jugurttia

Täyte

n. 4 dl mustikoita
(ripaus perunajauhoja)
3/4 dl sokeria
250 g maitorahkaa
1 muna
1 tl vaniljasokeria

1. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sulata voi ja lisää joukkoon.
Jaa taikina kahteen yhtäsuureen osaan. Lisää toiseen osaan muna ja piimä.
Levitä tämä osa voideltuun piirakkavuokaan.
2. (Pyöräytä marjat perunajauhossa ja) lisää ne pohjan päälle.
3. Sekoita loput täytteen ainekset keskenään ja kaada ne marjojen päälle.
4. Murenna toinen puolisko pohjataikinasta täytteen päälle.
5. Paista 175 asteisen uunin keskitasolla n. 40 minuuttia.

Nauti lämpimänä ja hyvässä seurassa :)




Minä käytän leivonnassa nykyään melkeinpä aina intiaanisokeri (joka on mukamas terveellisempää mitä valkoinen sokeri, mutta tiedä sitten oikeasti..!!) ja sillä leivottuna leivonnaisista tulee himppasen tummempia mitä valkoiseen sokeriin tehdyt. Nyt arjen alettua ajattelin siirtyä taas enemmän sokerittomaan elämään. Tässä kesällä sen taas huomasin, että voin niin paljon paremmin, kun en syö sokeria olenkaan tai ihan vain silloin tällöin. Vaikka kesälläkin sokeria kului maltillisesti, niin ei se vaan säännöllisesti syötynä minulle sovi. Ilman sokeria olen pirteämpi, energisepi ja mikä parasta mielialani pysyy paljon tasaisempana, kun ei tule turhia verensokeriheilahteluja. 


Mustikansinisiä hetkiä sinulle ♥

Minä aion kipaista tänä iltana vielä kurkkimaan, 
josko jonkun marjan pakkaseen löytäisin.


maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kaipuu


Minä viihdyn hyvin meidän kodissa, rakastan meidän pihaa ja mielestäni meidän talo on hyvällä paikalla. Siltikin huomaan yhä enenemissä määrin kaipaavani ympärilleni enemmän luontoa. Rauhoittavaa ja voimauttavaa luontoa. 


Kaipaan sitä, että kesäiltaisin avoimesta ikkunasta kuuluisi vain puiden suhina vaimean liikenteen melun sijaan. Kaipaan hiljaisuutta lenkkipolulle. Miten ihanaa olisi kulkea tuttua hiekkatietä ilman vieressä kulkevan ison tien meteliä. Haluaisin kotipihalla tuijottaa jotakin muuta kuin naapurin talon seiniä ja pihoja erottavaa aitaa. Kaipaan enemmän hengitystilaa. 



On onni asua keskustan kupeessa ja siltikin metsän reunassa. Mutta siltikin palvelujen läheisyyden helppouden keskellä huomaan kaipaavani enemmän omaa rauhaa. Luonnon läheisyyttä ja sen tuomaa hiljaisuutta. 


Onneksi meillä on pakopaikkamme. Peltojen ja metsän keskellä. Pienen järven rannalla. Siellä on paikka, missä pääsee arjen kiireitä ja melua pakoon. Ojan pientareilla kasvava kukkameri, käen kukunta, joutsenen öiset huudot, järven pinnalla leikkivä aamusumu ja metsäntuoksuiset hiekkatiet. Ne on niitä mitä rakastan ja mistä ammennan voimaa. 



Vuosia sitten menetin oma mielenmaisemani, sen paikan mikä oli aina ollut ja mikä tuntui enemmän tutulta mitä välillä minä itse. Mistä tunsin saavani voimaa arkeen enemmän kuin mistään muualta. Nyt saan nauttia uudelleen samoista ja kuitenkin erilaisista asioista, uudella paikalla. Se tuntuu suurelta onnelta ja ihmeeltä. Ikinä ei voi tietää mitä seuraavan mutkan takan on! Elämä on ihmeellistä



Kuvasin tyttösten uusia mekkoja pakopaikkamme läheisyydessä. Rakastan niin kiemurteleviä hiekkateitä, joiden reunamat ovat yhtenä kukkamerenä ja kapeita metsäteitä, joiden pientareet ovat punaisenaan metsämansikoista  

Tyttösten mekot olen ommellut vanhoista pussilakanoista ja mekkojen kaavat löytyivät Mekkotehdas-kirjasta. Vaikka tavallisesti vähän vierastan näin räiskyviä värejä ja kuoseja, niin kesämekoissa ne on aivan ihania. Kesään kuuluvat iloiset ja pirteät värit. Minun omat aurinkoni aurinkomekkoissaan


ILOA UUTEEN VIIKKOON ♥

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Väsynyt, mutta onnellinen




Ollaan kotiuduttu minireissultamme ja ei olisi voinut reissu paremmin mennä. Saatiin nauttia auringosta, tavata ihania ihmisiä sekä rentoutua. Ja mikä ihme, koko konkkaronkka pysyi terveenä, mikä ei tälle kesälle ole ollut tosiaankaan itsestäänselvyys. Kaikin puolin onnistunut reissu siis takana. Olo on onnellinen, mutta myöskin väsynyt. Meillä kun tuo 1-vuotias ei meinaa nukkua kunnolla muualla kuin omassa sängyssä. Väsymyksestä huolimatta viikonlopun aikana tuli tankattua niin paljon positiivistä energiaa, että niillä luulisi hetken aikaa taas pärjäävän


Nyt toivottelenkin täältä pyykkikaaoksen keskeltä 
mukavaa päivää sinulle!!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Voihan kesä!



Kesä kulkee jo heinäkuun loppua ja tuntuu, etten ole vieläkään saanut kesästä kunnon otetta. Väsymyksen keskellä kesä tuntuu lipuneen ohi kuin huomaamatta. Olenhan toki kesästä nauttinut, mutta en sillälailla mitä keväällä haaveilin ja unelmoin. Meillä lapset ovat sairastaneet enemmän mitä moniin aikoihin. Kolme vatsatautia kuukauden sisään! Kolmannen kohdalla tuntui viimeisetkin huumorin rippeet hukkuvan oksennusvateihin. Muutenkin tavallista väsyneempänä kahlatessa kolmatta vatsatautia läpi olo oli kirjaimellisesti loppuunrutistettu. Minun onnekseni miehen kolmeviikkoinen kesäloma sattui tähän sairauskierteeseen. Vaikka kyllähän se tietenkin harmitti kun tuntui, että koko yhteinen lomapätkä valui viemäristä alas.

On meillä onneksi sentään hyviäkin lomapäiviä muistohin talletettu, sellaisia, jolloin aurinko on kimallellut järven selällä ja kylmä vesi on saanut hiekkaiset varpaat kipristelemään. Nyt me suunnataan pienen pienelle lomareissulle ja en voi muuta kuin toivoa, että tämä olisi tälle kesälle ensimmäinen yönyli reissu joka onnistuisi. Toiveissa olisi sopivasti aurinkoa, iloa sekä mukavia kohtaamisia


Aurinkoista mieltä myös sinulle ♥

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäiset syntymäpäiväjuhlat




Kukkasia, perhosia ja kesäisiä värejä, niitä löytyi meiltä viikonloppuna, 
kun pääsimme viimein viettämään juhannusneitimme 5-vuotis syntymäpäiviä.







Menimme koristeluissa tällä kertaa helpoimman kautta ja ripottelimme jemmasta löytyneet synttärikoristeet tuomaan juhlan tuntua kotiin. Ojanpenkalta löytyneistä sinikelloista ja päivänkakkaroista saimme koottua mitä kauneimmat synttärikimput. Keittiössä leijui paperiperhoset ja kinuskisia perhosia lennähti myös mansikkakakkua koristamaan. Kinuskikissan sivuilta löytyi resepti veikeisiin mutakakkutötteröihin (jotka oli kyllä niin makeita, ettei allekirjoittanut pystynyt syömään edes yhtä tötteröä) ja tyttösen kanssa tehtiin vielä tarjolle suklaakeksejä sekä vaahtokarkkivartaita. Mukavat pienet juhlat saatin vietettyä ja mikä parasta tyttönen oli juhlista niin mielissään, niitä kun oli jo niin odotettu ja mietitty!

Synttärisankarin pikkusiskolle ompeli keväällä uuden vaaleanpunakukkaisen kesämekon, mistä napsin synttäri-iltana muutaman kuvan ettei mekko vallan jää unholaan (niitä harvoja ompeluksia joita joudan nykyään tekemään on mukava edelleen tallettaa tänne omaksi muistoksi). Niin ja kesähuoneesta oli pakko ottaa myös kuva, koska se on tullut pikkuisen valmiimmaksi (katso vaikka) :D Jippiii!

ps. Instagramissa pääset kurkkaamaan missä paperiperhoset lentelivät!


lauantai 8. heinäkuuta 2017

Uudistetut saviruukut DIY



Kylläpä tämä aika rientää ja kesäpäivät vilahtavat aivan liian vikkelästi ohi. Viime postauksesta on kulunut jo hyvä tovi ja täytyy myöntää etten ole viime viikkoina muutenkaan ollut kovin tietokoneorientoitunut. Mutta nyt jaan teille pienen tuunausvinkin. Maalailin vanhat saviruukut kevyesti kalkkimaalilla ja niistä tuli sen verran kivan näköisiä, että pakko jakaa kuva niistä teidänkin kanssa. Pelargoniat odottavat pääsyä kesähuoneeseemme, kunhan se vaan joskus valmistuisi. Juu, ei olla päästy vieläkään viettämään sen avajaisia. Ei ole ollut aikaa sen viimeistelyyn. Eikä intoakaan. Ollaan puuhattu kaikenlaista muuta ja kesäkammarimme on vallan jäänyt muiden juttujen jalkoihin. Mutta kyllä se vielä joskus valmistuu, kunhan taas löydetään tekemisen meininki ;D Sitten saan asetella kukkaruukut ikkunalaudoille ja ihastella niitä aamuisin aamupalaa laittaessa.

Mukavia kesäpäiviä



torstai 22. kesäkuuta 2017

Keskikesän juhla






Näiden kuvien myötä toivotan sinulle ihanaa juhannusta 

Nautitaan tästä keskikesän juhlasta ja kukkivasta luonnosta, 
vaikka vähän kurjaa säätä täksi(kin) juhannukseksi on luvattu. 
Luonto on nyt kauneimmillaan