lauantai 29. huhtikuuta 2017

Itsetehdyt ilmapalloeläimet








Täällä on munkit paistettu vappua varten ja ilmapallot tuunattu. Taannoisille jääkarhusynttäreille tekemäni jääkarhuilmapallot olivat niin lasten mieleen, että lupasin tehdä vapuksi heille uudet eläimet. Jokainen lapsi sai itse suunnitella millaisen ilmapalloeläimen haluaa ja sellaisen sitten toteutin. Sen verran hommasta innostuin, että lasten toivomien eläinten lisäksi syntyi vielä panda ja ankka. 

Ennen vappua kuitenkin juhlimme vielä esikoisen ja kuopuksen toiset synttärit. Yhtä juhlahumua tämä joulun ja juhannuksen väli, kun koko seitsemän henkisen perheemme kaikki juhlapäivät sattuvat tähän puolivuotiseen. Pikkuisestani on tullut melkoinen touhuaja. Tälle ikiliikkujalle ompelin jokunen aika sitten pikkuisen siistimmät verkkarit. Isojen huoneen uusi kerrossänkykin sai astetta yhtenäisemmän ilmeen, kun naulasin alapetiin samanmoisen kehyksen kuin yläpetissäkin on ja piirsin siihen pupufanille pupun. Saimme alasänkyyn Veken kalusteelta lisäturvalaidat ja nyt on pysynyt alapedinkin patja paikoillaan. Mutta nyt pidemmittä puheitta leipomaan ja siivoamaan.

Hauskaa vappuviikonloppua!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Suloiset kevätasusteet



Heipparallaa!

Vaikka vähän viileitä ilmoja onkin pidellyt ja kevätkin antaa odotella itseään, niin huomaan ajatuksissani kulkevan yhä useammin ja useammin kevään ja kesän lämpöisiin päiviin. Oikeastaan kevättalven aurinko saa jo suunnittelemaan tulevaa kevättä. Pitenevien päivien myötä innostuin neulomaan tyttärilleni uusia kevätasusteita, täälläkin jo useasti hehkuttamastani, Klompelompe-kirjasta.


Jokainen tyttönen sai suloistakin suloisemmat pitsiset pannat. Nämä merinovillaiset ihanuudet on juuri omiaan viileisiin kevätpäiviin. Olen aivan ihastunut Dropsin merinovillaan, se on ihanan tuntuinen ihoa vasten, ei yhtään kutiseva, niin kuin normaali villalanka. Ja väritkin ovat suorastaan herkulliset!




Pienimmälle neidille neuloin myös pitsisen tuubihuivin, joka tosin jää odottelemaan uutta talvea. 

Pannatkin on näköjään tyttöjen päässä väärinpäin ;D



Suomen keväästä ei voi ikinä olla varma, eikä takatalveltakaan olla säästytty, joten käyttöä on myös löytynyt tälle merinovillaiselle kukkapipolle. Salaa kyllä toivoin, että pipo pääsisi vasta syksyllä käyttöön, mutta kyllä neiti on joutunut vetäisemään sen jo nyt päähän. Eikä pelkästään muutamia kertoja! Kevät keikkuen tulevi, niinhän sitä sanotaan ja jos totta puhutaan, niin mieluummin nyt on viileää ja kesällä sitten lämmin :)



Tuleva kesä ja kesän reissut on olleet muidenkin kuin tämän allekirjoittaneen mielessä.  3-vuotias tirppana on kerännyt jätskirahoja omaan kukkaroonsa koko talven ja ollut kovin huolissaan, missä hän kesällä rahapussia kantaa, kun ei omista laukkua. Pääsinpä sitten istahtamaan ompelukoneenkin äärelle ja vanhoista farkuista syntyi tyttöselle kettulaukku. Pikkuneiti oli arvatenkin mielissään, tottahan nyt kolme vuotiaalla pitää oma laukku olla :D 


Viime postauksessa kerroinkin, että yritämme jatkaa tällä viikolla kesähuoneen rakentamista. Jotakin edistystä siellä on sentään tapahtanut, vaikka milloin mikäkin luonnonilmiö on huoneen valmiiksi saattamista hidastanut. Kunhan saadan siellä hommia vielä vähän eteenpäin ajattelin laitella tännekin jonkusen vaihekuvan.

Tässä postauksessa näkyy muuten paremmin tuo pari kuukautta sitten tekemäni lautashylly. Tykkään siitä hirmuisesti ja sen myötä punainen(!) huone sai puutuvat palaset kohdalleen. Kannettiin myös vaihteeksi lasten pulpetti alakertaan ja se löysi paikan lautashyllyn alta.

Tämmöiset sunnuntai-illan sepustukset tällä kertaa :)

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Mietteitä arjen aloituksesta






Pitkät pääsiäispyhät alkaa olla muisto vain ja arki häämöttää nurkan takana. Leppoisien ja mukavien pyhien jälkeen ei arkeen astuminen tunnu edes kovin kamalalta ajatukselta. Oikeastaan jo vähän kaipaan jonkin näköistä rytmiä ja niitä tavallisia touhuja. Niin mukavaa ja tarpeellista kuin välillä onkin levätä laakereillaan, niin en vain ole sitä tyyppiä joka jaksaa sitä päivä tolkulla. Nautin tekemisestä ja touhusta, niistä arkisistakin askareista.

Tänään ollaan herkuteltu viimeiset suklaiset kakunrippeet. Jos pääsiäispyhien alku menikin terveellisempiä herkkuja nauttiessa, niin pääsiäispäivän kahvipöydän kruunu oli oikea sokeripommi, kiitos Kinuskikissan Kinderkakun. Huomenna olisi siis aika tarrata taas arkeen kiinni ja meillä se tarkoittaa myös sitä, että jos vaan säät sallivat, viimeisen kuvan taustalla häämöttävän kesähuoneen rakentaminen jatkuu siitä mihin se syksyllä jäi. Ai että, tätä olen niin odottanut!

Mukavaa arjen aloitusta myös sinulle!



perjantai 14. huhtikuuta 2017

Pitkäperjantain iltana



Aurinkoinen, mutta kovin kylmä pitkäperjantai on kääntynyt illaksi. Lapsoset ovat untenmailla ja me odotellaan miehen kanssa, että sauna lämpenee. Ihana, kiireetön päivä takana. Minä tykkään vuosi vuodelta enemmän ja enemmän pääsiäisestä, tästä keväisestä juhlasta. Monena peräkkäisenä pyhänä kerkeää niin hiljentyä ja rauhoittua, kuin touhuta monenlaista oman perheen kanssa ja tavata ystäviä.



Tykkään laittaa pääsiäisenä vähän arkiruokaa parempaa ruokaa ja leipoa kahvipöytään herkkuja. Tänään herkuteltiin jauhottomalla ja sokerittomalla "terveyskakulla" kuohukerman ja marjojen kera. Seuraavan kerran taidan tehdä ohjeeseen muutaman muokkauksen, sillä omaan makuun kakku oli liian kaakaoinen. Koko kakku kuitenkin saatiin omalla väellä tuhottua, joten ei ohje aivan huono tuollaisenaankaan ole!


Kovin on kotonamme vielä väritöntä, sillä keltaiset narsissit vasta availevat nuppujaan. Ehkä ne odottelevat kukkaloistonsa kanssa pääsiäispäivän riemua. Ulkona ilahduttaa harmaasta maasta esiin puskevat ensimmäiset kukkaset. Joka vuotiset ilon ja ihastuksen aiheet päättivät puhjeta kukkaan juuri pääsiäisen aikaan 


Iloista pääsiäista ♥

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Aurinkoista palmusunnuntaita!






Virvon, varvon vitsasella....

Aamu on ollut jännitystä tulvillaan. Lapset uskaltautuivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa virpomaan. Kaksi noitaa ja yksi pääsiäiskissa lähtivät jännittäen matkaan värikkäästi koristeltujen vitsojen kera ja palasivat silmät naurusta tuikkien takaisin. 

Minäkin pääsin nauttimaan virpomistouhusta ompelun merkeissä. Noidille valmistui pitkät mustat hameet ja värikkäät rimpsuessut. Pääsiäiskissa sai huovasta naamarin ja hännän. Essuihin humpsahti vähän turhan paljon kasvunvaraa, mutta onneksi lapset on kasvavaista sorttia. Yksi harmaakin kissa on nähty täällä tänään vilahtavan. Liekkö sekin kyöpelivuorelta tänne tullut.

Portaiden pielessä loistaa pienet keltaiset narsissit kilpaa lasten loistavien silmien kanssa. Ulkona paistaa aurinko ja linnut laulavat. Tervetuloa pääsiäisviikko

Aurinkoista palmusunnuntaita!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Jääkarhusynttärit



Jääkarhumaiset terkut kaikille näin kevään kynnyksellä!

Meidän leveyksillä alkaa lumet olla jo menneen talven iloja ja vielä hetken kitkutellaan kuraisessa välivaiheessa ennen kuin armas aurinko kuivattaa pihan ja lähitienoon. Kovin on vaan viime päivät olleet harmaita, eikä auringosta ole ollut tietoakaan, mutta jospa se kevät sieltä kuitenkin pikku hiljaa tulee. Viikonlopun harmautta piristi 1- ja 8-vuotiaamme synttärijuhlat. Isosiskon kanssa päätimme yksissätuumin rakentaa näihin juhliin pikkupoikamaista tunnelmaa, saahan sisko toiset kekkerit vielä vähän keväämmällä mihin saa itse sitten miettiä mieleisiään juttuja.



Pompomeilla ja tuunatuilla ilmapalloilla saatiin helposti synttäritunnelmaa kotiin. Täytekakun koristeeksi ostin pari Schleichin jääkarhua koristeeksi. Olen pikkuhiljaa ostellut näitä laadukkaita ja aidon näköisiä eläimiä lapsille, meillä kun lapset tykkäävät hirmuisesti leikkiä eläimillä. 


Innostuin kokeilemaan elämäni ensimmäistä raakakakkua. Saltycaramel-raakasuklaakakku yllätti positiivisesti maullaan, vähän epäilevästi kun hommaan ryhdyin. Kakun maku sai myös kehuja vierailta ja se maistui myös meidän lapsille. Tämän kokeilun myötä tulee varmasti kokeiltua muutenkin näitä terveellisiä herkkuja.


Tämmöisiä valkoisia, mintunvärisiä ja harmaita (meinaa ulkoinen harmaus tunkeutua kuviinkin asti) tunnelmia tiistai-illalle. Vähän meinaa tälle äidille iskeä haikeus, kun meidän pienestä mössykästä on kasvanut jo 1-vuotias miehenalku. Pikkuinenhan toki 1-vuotiaskin on, mutta kun toinen jo niin tärkeänä osoittelee uusia juttuja ja sanoo "tato" tai ruuan jälkeen kuuluu "tiitti", niin väkisinkin sitä on taas havahtunut siihen tosiasiaan ettei meillä enää vauvaa ole. Ja sekös haikeutta tuottaa, ihan niin kuin monet muutkin elämän välivaiheet. Mutta niinhän se menee, kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen avutuu. Nyt ihmetellään taaperon kasvua ja kehitystä ja nautitaan siitä kun välillä saadaan nukuttua yöt ilman herätyksiä ;)


perjantai 31. maaliskuuta 2017

SE OIKEA ja kokemuksia kalkkimaalista


Arvatkaapa mitä, me ollaan löydetty viimein mieleinen sohvapöytä olohuoneeseemme. Vanhasta laatikollisesta pöydästä olen haaveillut jo iät ajat ja nyt sellainen ihanuus tuli viimein sopuhinnalla vastaan. Hyvää kannatti näköjään odottaa. Tykkään uudesta sohvapöydästämme ihan hirmuisesti.


Alun alkaen pöytä oli aivan liian korkea sohvapöydän virkaa toimittamaan, eikä kiiltävä punaruskea puukaan sopinut olkkariimme. Armainen toinen puoliskoni lyhensi pöydän jalat ja minä hioin pöydästä koko komeuden esiin.


Ei pöytä toki hiomisen jälkeen vielä valmis ollut, vaan kalkkimaalin ostoonhan sitä oli lähdettävä. Kerronpa nyt samalla muutamia omia kokemuksia kalkkimaalista, kun siitä, tämän pöydän maalausurakan jälkeen, on minulle aika ajoin kysymyksiä esitetty.


Vaikka kalkkimaalista sanotaan, ettei pohjatöitä tarvitse tehdä vaan se tarttuu mihin vain, niin olen silti nähnyt viisaammaksi hioa tai ainakin karheentaa maalattavia pintoja. Omasta kokemuksesta nimittäin tiedän, että lähes mikä tahansa maali, ja varsinkin mitä mattamaisempi maali on kyseessä, tarttuu melkein mihin tahansa pintaan, mutta eri asia onkin sitten pysyykö maali maalattavassa pinnassa. Olen siis maalaillut aikojen saatossa vähän kaikkea aina pahvilaatikosta posliinikannuun asti ;D


Maalasin sohvapöytämme kolmeen kertaan, jotta sain pinnasta täysin peittävän. Kerrokset kannattaa maalata ristikkäin, se auttaa saamaan peittävimmän lopputuloksen ja säästää maalia.

Ylempänä kuvassa on kuva ensimmäisestä ja toisesta maalikerroksesta ja tässä yllä pöytä on saanut vielä kolmannen maalikerroksen ylleen.


Ostin tähän projektiin ison (700ml) maalitörpön, mutta eihän maalia kulunut kuin hädintuskin viidennes eli maali on todella riittoisaa. Toki asiaan vaikutti se, että ihastuin sohvapöydän kauniisti kuluneeseen ja patinoituneen näköiseen pöydänkanteen niin, että se jäi vallan maalaamatta. Onneksi maali säilyy hyvin ja uusi maalausprojektikin odottelee jo kuistilla ;)


Kalkkimaalattu pinta on huokoista, eikä kovinkaan kulutuksen kestävää, joten sillä maalatut huonekalut kannattaa lopuksi viimeistellä vahalla. Ruokailuhuoneen pöydän kannen (linkki löytyy postauksen alusta) vahasin JDL:n värittömällä vahalla, mutta en ole ollut siihen kovinkaan tyytyväinen. Kanteen jää helposti tahroja ja esim. muutama kahviläiskä on imeytynyt siihen niin, ettei niitä saa millään pois. Nykyään olenkin vahannut kalkkimaalatut pinnat Osmo Colorin värittömällä vahalla. Se käy hyvin kalkkimaalin kaveriksi, maalattava pinnasta tulee kestävämpi, eikä se ole niin herkkä kosteudelle. Kalkkimaalattu kaunis matta pintakin säilyy, kun käyttää Osmo Colorin mattaa vahaa.


Ja miksi nykyään suosin useisiin maalausprojekteihin kalkkimaalia?
Vastaus tuohon on kaunis mattammainen pinta. Minulle tulee siitä jotenkin vanhanaikainen fiilis. Maali on myös mukava työstettävä, se on lähes hajuton, levittyy hyvin ja pinnasta tulee tasainen. Se myös kuivuu todella nopsaan, mikä on iso plussa varsinkin talvisaikaan, kun maalaushommiin ei mene montaa päivää aikaa (käytännössä se tarkoittaa meillä sitä, että olohuone ei ole montaa päivää valloitettuna :D ). 


Arvatkaapa ketkä meillä iloitsi lopulta ehkä eniten uudesta sohvapöydästä? No, lapset, sillä vihdoista viimein he saivat oman leikkikeittiön pöydän takaisin sinne minne sen alunperin olen tehnyt ;)

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA,
minä lähdenkin nyt leipomaan, sillä viikonloppuna vietämme meidän vauvan ensimmäistä syntymäpäivää