tiistai 17. lokakuuta 2017

Ulkopuuhia



Niin se vaan on syksy kuljettanut meitä jo yli lokakuun puolen välin. Kotipihamme puut alkavat olla riisuneet jo kultaiset vaatteet yltään. Luonto valmistautuu talveen. Tähän aikaa syksyä talven tulo tuntuu jo hyvältä. Joinakin kuulaina ja kylminä päivinä talven on voinut jo haistaa. Kumpa saataisiinkin viime vuoden tapaan aikaisin pysyvä lumi. 




Hämärä laskeutuu iltaisin yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Pimeys kietoo taas ympäristön tiukkaan syleilyyn. Kohta voikin etsiä ulkovalot varaston uumenista ja viritellä paperitähdet ikkunoihin. Pimeyskin muuttuu pehmeämmäksi, kun saa ripoteltua tunnelmavaloja ympärille. Oikeastaan tämä aika on aika mukavaa, kohta pääsee jo miettimään joulujuttuja



Meillä päin on sadetta edelleen riittänyt. Aurinkopäivät ovat olleen harvinaisia tänä syksynä. Sateiden välissä ollaan yritetty keretä lasten kanssa ulkoilla ja ulkoilujen lomassa olen laitellut hiljalleen pihaa talvikuntoon. Vielä pitäisi suojata pensaan alut ja muuta pientä. Terassille ja kesähuoneen edustalle on tullut rakenneltua syksyisiä asetelmia. Instagramissa olen ihastellut muiden tekemiä kauniin syksyisiä kransseja ja niinpä minäkin innostuin sellaisen tekemään. Kranssin pudottaessa lehdet ajattelin maalata paljaat mustikanvarvut valkoiseksi. Näin saan siitä kätevästi talvisen koristeen.


Minulta on toivottu kesähuoneestamme ennen ja jälkeen kuvia. Kovin oli taas märkää ja harmaata, kun näitä kuvia napsin ja niin kuin kuvista näkee, ovat vesisateet on siirtäneet portaiden viimeistelyn ensi kevääseen. Jospa silloin olisi kuivempaa, että pääsee ritilikköjä ja luukkuja rakentamaan ja kaiteet loppuun käsittelemään. 


Tässäpä siis lähtötilanne tuolle samaiselle paikalle, olkaapa hyvät :D Tosin kuva on otettu juuri eri suunnasta. Kyllä tulee itselle hyvä mieli kun näitä ennen ja jälkeen kuvia katselee, kun monesti tuntuu, että nämä hommat etenee niin hitaasti. Kesähuoneen oikean puoleisen istutusalueen/pengerryksen sain tänä syksynä viimeisteltyä (tosin eihän sitä ikinä tiedä jos siihen vielä jotakin keksii ;D ). Ensi kesänä olisi takoitus jatkaa vasenta puoliskoa.


Lopuksi muistutan teitä alakerran ARVONNASTA (klik, klik)!! 
Käykääpä osallistumassa, sieltä voi voittaa paketillisen syksyisiä herkkuja ;)

Ja uudet lukijat, olette lämpimästi tervetulleita seurailemaan valkoisen talon touhuja
Toivottavasti viihdytte matkassa!



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Syksyinen arvonta!


Syksy innostaa taas hypistelemään pehmeitä lankakeriä ja ihailemaan niiden kauniita värisävyjä. Päässä laukkaa sata ideaa ja ajatusta miksikä tämä lankakerä muotoutuisi ja mitä ihanuuksia tästä väristä tekisi. Tulee pakottava tarve napata kerä jos toinenkin kainaloon ja painella kohti sohvaa. Siellä sohvan nurkassa valmistuu pikku hiljaa lämmikettä tulevaan talveen. 

Herkullisen väriset puuvillalangat innostivat tarttumaan pitkästä aikaa myös virkkuukoukkuun ja koukulta onkin tullut korjattua syksyistä satoa. Nämä sadonkorjuun herkut voi nyt yksi teistä lukijoistani voittaa omaksi! 




Aivan liian harvoin on tullut taas kiitettyä teitä lukijoita ja tämä arvonta onkin nyt kiitos juuri sinulle Ilman sinua tämä harrastus kävisi pian kovinkin tylsäksi. Lämpöinen kiitos erityisesti sinulle, joka jaksat jättää kommentteja. Pienikin puumerkki lämmittää mieltäni  


Arvottavaan settiin kuuluu seuraavat vihannekset:
kaksi retiisiä,


purjosipuli sekä valkosipuli,


punajuuri, pari porkkanaa ja tomaatti.


Yhden arvan saat olemalla blogini lukija.
Lukijaksi saa kirjautua toki myös arvonnan aikana.

Toisen arvan saat vinkaamalla tästä arvonnasta omassa blogissasi 
(halutessasi voit jakaa alla olevan kuvan) 
tai jakamalla arvontakuvan Instagramissa
Tililtäni @talotarinoi löytyy samantapainen kuva mitä tässä alla 
ja sen jakamalla saat siis lunastettua myös tuon toisen arvan.

Ilmoita monella arvalla olet mukana. 
Olisi myös mukava kuulla mikä saa sinut lukemaan blogiani, 
olisko sinulla mielessä jotakin toiveita tai muuta palautetta.

Arvonta alkaa nyt ja kestää lokakuun loppuun. 
Marraskuun koittaessa arvon voittajan 
ja voittajan tulee olla minuun yhteydessä viikon sisällä voiton julkaisusta.


Onnea arvontaan!!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Pupuja pikkuneidin kammarissa


Huomenta lauantaiaamuun!
Ihan aluksi haluan toivottaa tiedät muutamat uudet lukijat 
lämpimästi tervetulleeksi seuraamaan valkoisen talon touhuja  

Viime postauksessa lupailin arvontaa, mutta sitä saatte vielä ihan pikku hetken odotella. 
Tarkalleen ottaen sen aikaa, että saan arpavoiton kuvattu. Eli ensi kerralla sitten arvotaan!



Siirtykäämme sitten itse postauksen aiheeseen. Meillä tuntuu elävän yläkerran huonejako melkein yhtä vauhdikkaasti mitä sen asukkaat. Aina en tahdo itse pysyä sisustuksen suhteen samassa tahdissa, sen verran sujuvasti sänkypaikkoja ym. vaihdellaan (ja usein myös lapset aivan keskenään). Jokunen aika sitten viisi vuotias neitimme siirrettiin erinäisistä syistä miten joku jaksaakin aina pitää koko sisaruskaartia iltaisin hereillä yläkerran aulaan nukkumaan ja jo silloin ajattelin tehdä pikkuruista sisustuksellista päivitystä nurkkaukseen.



Mutta niin kuin monesti, minulla toteutus tahtoo ottaa oman aikansa, eikä päivityksiä tehdä niin vain sukkelaan. Nyt viimein kerkesin tai sain aikaiseksi, riippuen miltä kantilta asiaa tarkastelee, ommeltua kauan suunnitteilla olevan puputyynyn tyttösen sängylle. Piirsin pupusen kangastussilla loikkimaan kahdelle kankaan palalle, laitoin vaaleanpunaruutuista terenauhaa väliin, vähän ompelua ja uusi lempparityyny oli valmis Pupuun otin mallia sängyllä olevasta Belle&Boon suloisesta pupukankaasta, mistä olen aikoja sitten ommelut lastenhuoneeseen tyynyn.




Samassa tohinassa ompelin valkoisen pyöreänkin tyynyn, jonka kyllä isosisko kerkesi jo omia itselleen. 
Eihän nyt toki pikkusisko kahta tyynyä voi saada, oli siskon mielipide ;) 


Pikkuruinen kammari sai myös väreihin sopivan viirinauhan. Ompelin nuo viirit vaihteeksi juuttinaruun kiinni ja tykkään kyllä hirmuisesti tuosta hempeän ja rouhean liitosta. Tulipas taas todettua, että eipä se kovin kummoisia vaadi tuo uuden ilmeen luominen huoneeseen. Pikkujutuilla saa näppärästi ja nopeahkosti (jos ei oteta laskuun jahkailua ;) ) päivitettyä huoneiden tunnelmaa. 

Kovin on meidän yläkerta haastava kuvattava. Siellä kun ei tahdo luonnonvalo millään riittää ja lamppujen valo tekee kuvista  kovin epäluonnollisen kellertäviä, joten niiden apuunkaan en tahdo turvautua. Vähän häiritsee nämä suttuiset kuvat, mutta nyt mennään näillä. Jospa niistä kuitenkin jotakin tolkkua saa!



sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Pieni iltahetkeni



Sunnuntai terveiset täältä valkoisesta talosta!
Niin se syyskuukin vaihtui lokakuuksi. Kovin on taas harmaata, mutta auringonkukat loistavat pienien aurinkojen tavoin keittiössä. Olen jo monena päivänä ihastellut, miten ovatkaan niin pirteitä kukkia, aivan täydellisiä tämmöisiin harmaisiin syyspäiviin

Eilen illalla lasten mentyä nukkumaan sytyttelin olkkariin kynttilät ja istahdin sohvalle virkuutöiden kanssa. Siinä keinuin hämärässä hyvää musiikkia kuunnellen ja rentoutuen lankojen juostessa sormien lomitse. Ihan liian harvoin tulee vietettyä itsekseen tuollaisia rauhallisia iltahetkiä. Yleensä sitä kirjaimellisesti kaatuu sänkyyn päivän touhuista väsyneenä heti kun vain siihen on tilaisuus tai jos ei heti nukkumaan mene, niin sitä tulee vietettyä iltahetki nenä ruudussa kiinni. Voisin melkein väittää, että hetki hyvän musiikin ja käsitöiden parissa olisi rentouttavampi mitä tietokoneen tai puhelimen kanssa vietetty aika ;) 

Eilen illalla valmistui jotakin sellaista, mikä pääsee ilahduttaman jotakuta teistä lukijoistani. Eli pysykääpä kuulolla, sillä jonkin ajan kuluttua polkaistaa käyntiin pieni syysarvonta! 


Lempeää lokakuuta sinulle ja minulle


tiistai 26. syyskuuta 2017

Helppo omenapiirakka ja syksyn kultaa lehdillä



Niin me päästiin sittenkin nauttimaan syksyn ihanasta auringosta. Tänään harmaa sumu on taas kietonut luonnon tiukkaan syleilyyn, mutta viikonloppuna aurinko sai maiseman hehkumaan kultaisena. Teimme viikonloppuna perheen kanssa tämän vuoden viimeisen asuntovaunureissun. Vähän haikeaa, mutta myös helpottavaa. Niin mukavaa kuin vaunuilu onkin, niin nyt taas on viikonloppuisin aikaa touhuta muiden asioiden parissa. Ensi keväänä taas uudella innolla uusia seikkailuja kohti.


Leivoin viikonlopun herkuksi helpon omenapiirakan. Sillä herkuttelimme syksyisten koivujen alla ja samalla ihailimme järven selällä leikkiviä auringonsäteitä. Tuollaisina päivinä, jolloin maailma hehkuu kauniina, on helppo ajatella syksyn olevan se kaikista vuodenajoista parhain.


Kirjaanpa tämän makoisan omppupiirakan ohjeen myös tänne muistiin.

HELPPO OMENAPIIRAKKA

Pohja

2 munaa
1 1/2 dl sokeria
100g voita
1 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
3 dl vehnäjauhoja

Pinnalle

5 pienehköä omenaa lohkottuna
sokeria
kanelia

1. Sulata voi kattilassa, lisää maito joukkoon ja kiehauta seos.
2. Vaahdota munat ja sokeri.
3. Lisää muna-sokerivaahtoon vehnäjauhot ja leivinjauhe sekä voi-maitoseos.
4. Leivitä taikina voideltuun piirakkavuokaan ja asettele omenalohkot taikinan päälle.
Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia.
5. Paista 225 asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Piirakka on herkullista semmoisenaan, mutta erityisen hyvää siitä tekee,
jos päälle lorauttaa vaniljakastiketta, laittaa nokareen kermaa tai vaniljajäätelöä.

Tuplaamalla annoksen saat tehtyä uunipellillisen piirakkaa.



Minä leivoin tämän piirakan kookossokeriin ja me herkuteltiin se kuohukerman kera. Kookossokeri- munavaahdosta ei saa niin kuohkeaa mitä valkoisesta sokerista, mutta se antaa piirakalle herkullista karamellimaista makua. Lisäksi se ei ole aivan yhtä makeaa, eikä aiheuta sellaisia verensokeriheilahteluja mitä valkoinen sokeri.



Nyt viikonloppuna tuntui syksy oikeastaan ensimmäisen kerran hyvältä, sellaiselta minun syksyltäni.

Minun syksyni, se tulee aamusumun mukana,
hämärinä aamuisina hetkinä, jolloin maisemaa on usvan peitossa.
Elämä käpertyy silloin pieniin ympyröihin, viltin sisälle,
toisen ihmisen kainaloon ja kynttilän valokehään,
kunnes auringon kultainen kehrä herättää taas tienoon elämään.
Ensin varovasti, kuin tunnustellen,
lopulta hälventäen sumun ja saaden koko luonnon hehkumaan.
Kultaisessa lehtisateessa on helppo olla onnellinen.
Miten kaunista taas kaikki silloin onkaan.


Nyt toivottelenkin sinulle ihania syyspäiviä harmaista päivistä huolimatta


torstai 21. syyskuuta 2017

Sinnittelijät




Niin kuin viime postauksessa kerroinkin meidän pläänillämme on ollut todella sateinen syksy. Niinpä olen suuresti nauttinut nyt muutamana päivänä kun vettä ei ihmeekseen olekaan satanut. Tai onhan sitä aina öisin tullut, mutta sitähän ei lasketa. Tänään aurinkokin näyttäytyi muutaman hetken verran ja siitä innostuneena aloin kärrätä hukkuneita kesäkukkia tunkiolle. 





Ne kesäkukkaset mitkä ovat olleet suojassa vedenpaisumukselta ovat vielä varsin elinvoimaisia ja saavatkin tuoda vielä iloa ja väriä sateenharmaisiin päiviin, niin kauan kunnes ruska värjää taas tienoon hehkuvaksi. Silloin minäkin raaskin varmasti taas luopua kukkivista kesäiloistani ja vaihtaa ne syysistutuksiin. Tosin niiden hukkuneiden ressukoiden tilalle voisi jo jotakin syksyisempää keksiä. 



Vielä muutama viikko sitten pihaltamme sai kerättyä pieniä suloisia ja värikkäitä kimppuja. Nyt näyttää muutamia kesäkukkia ja kesähuoneen seinustalla kukkivia ruusuja lukuunottamatta pihalla kovin paljaalta. Sitäkin enemmän siis odottelen taas kotikoivun kultaista lehtisadetta ja juhannusruusun hehkuvan punaista syysväriä. Oi, kuulas ja värikäs syksyni, tule jo tänne! Sinua on jo niin odotettu!!

Joko sinä olet laitellut syksyä pihalle?

Värikästä viikonloppua 

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Tuolivanhus



Mies joutui lähtemään töihin ja me ollaan vietetty täällä lasten kanssa kotoilusunnuntai. Pitkästä aikaa paistoin läjän pinaattilettuja, mitkä herkuteltiin puolukkahillon kanssa. Kävimme yksi päivä puolukassa ja tuoreista puolukoista tehtyä survosta ei kyllä voita mikään. Tänään saatiin viimein maistella myös tämän vuoden ensimmäiset tomaatit. Syyskuun puolivälissä, uskomatonta! Meillä päin koko kesän oli varsin koleaa, sateista ja aurinkotonta, joten eipä nuo tomaattiraasutkaan ole varsinaisesti päässeet kukoistamaan, vaikka lasikopin lämmössä ovatkin kasvaneet. 



Syksy tuntuu jatkavan siihen mihin kesä jäi. Sateita riittää ja aurinko tuntuu näyttäytyvän vain silloin tällöin pilven reunan takaa kuin härnätäkseen. Minua surettaa, kun syyskukkijatkin vallan mätenevän liiasta veden saannista. Missä olikaan se syksyn kukkaloisto mitä odotin! Sitä suurempi ilon aihe onkin tänään ollut sateeton päivä. Aurinkokin jaksoi hetken paistaa ja ihan kerkesi tulla kesäinen olo. Jospa ensi viikolle saataisiin lisää poutapäiviä, niin pääsisi laittelemaan pihaa syyskuntoon. Yksi pöytäkin pitäisi hioa ja mielellään tekisin sellaisia hommia silloin kun ei sada ;)


Olen etsinyt meille jo pidempään vanhaa pinnatuolia ja nyt viimein sellaisen löysin ja vieläpä ihan muutamalla eurolla. Maalia tuo vanhus kaipasi, muuten se onkin tosi tukevaa tekoa. Instagramista voikin kurkkia miltä se näytti ostohetkellä. Nyt sytyttelen taas kynttilät ja lähden iltapalan laittoon.

Tunnelmallista iltaa joka kotiin